Israelin tilanne 562 LÄHI IDÄN kortteja jaetaan uudelleen, eikä kukaan osanne ennustaa tarkoin, kenen käsiin jää parhaat kortit. Asioita tarkkailevat asiantuntijat ovat samoin sormi suussa pyrkineet löytämään jonkun yhteisen tekijän mielenosoitusten aallolle, joka alkoi Tunisiasta ja joka on edennyt Egyptin kautta Jemeniin ja Bahrainiin ja jatkoi sieltä Libyaan ja jatkaa edelleen. Sitä on hyvällä syyllä kutsuttu vallankumousten aalloksi, niin perusteellisesti se on pudistellut vahvoina pidettyjä hallituksia. Jotkut vertaavat sitä Neuvostoliiton hajoamiseen 1990 luvun alussa, joka sekin alkoi aluksi huomaamatta ja lopulta kuohui mahtavaksi virraksi. ISRAELISSA tilannetta seurataan suurella mielenkiinnolla, johon kieltämättä sisältyy aimo annos levottomuutta ellei peräti pelkoa, sillä vaikka arabimaitten diktatuurit eivät ole olleet varsinaisesti Israelin ystäviä, ne kuitenkin takasivat määrätyn tasapainotilan ja jatkuvuuden. Ehkä tämä onkin kaiken takana: Ei haluta jatkaa entiseen malliin, vaan etsitään uusia malleja ja muutoksia. LÄNSIMAISSA katsotaan liikehdinnän tarkoittavan pyrkimyksiä demokraattiseen hallintomalliin, mutta kuten paikallinen tunnettu historioitsija Ayman Lewis totesi Jerusalem Posti päätoimittajan David Horovitzin haastattelussa, eurooppalaisen mallin mukainen demokratia on vieras arabimaissa. Euroopassa nähdään, että kaikki ratkeaa tässä puuropadassa, jos kansat saadaan äänestysuurnille ilman tulosten peukalointia ja vääristelyä, mikä on tullut enemmän tavaksi kuin harvinaisuudeksi. LEWIS selittää, että arabimaissa on demokratian tapainen järjestelmä, ikivanha käytäntö, joka perustuu keskusteluihin. Sitä käytettiin heimojen sisäisten ongelmien ratkaisemiseksi ja sitä käytettiin heimojen välisten ongelmien ratkomiseen. Niissä sovittiin yhteisistä pelisäännöistä, joiden noudattaminen oli heimon kunnia-asia ja joiden rikkojaa halveksittiin. Tällaisen kansankokouksen kautta sovittiin esim. käytäntö, ettei toisen heimon alueelle tehdyn ratsian aikana kosketa toisen heimon naisiin. Tällä pyrittiin varmistamaan, ettei itse joutuisi samaan tilanteeseen vastaavanlaisessa tapauksessa. Naiset olivat tavallaan heimojen yhteistä omaisuutta, eikä sääntö ollut tarkoitettu varsinaisesti naisten, vaan miesten omaisuuden suojelemiseksi. Toiseksi niissä sovittiin myös heimojen välisistä kiistoista ja korvauksista, jotka joskus hoidettiin kamelikilpailujen muodossa, jossa hävinnyt maksoi viulut. LEWIS selittää edelleen, että Lähi Idän kansat etsivät oikeudenmukaisuutta ja vääryyden poistamista. (injustice contra justice). Kansat olivat kasvavalla ärtymyksellä seuranneet yksinvaltiaittensa leveää elämää käyttäen kansalta ottamiaan varoja omien palatsiensa rakentamiseen ja ulkomaisten pankkitiliensä kasvattamiseen. Tätä kaikkea nostattivat varsinkin maitten luonnonvarojen kuten öljyn ja kaasun kautta saamat mielikuvitukselliset tulot, mutta joista tavallinen kansalainen hyötyi tuskin ollenkaan. LÄHI IDÄSSÄ uskonto on aina ollut keskeinen ihmisten elämässä, eivätkä huhut heidän johtajiensa makeasta elämästä varsinkin ulkomaanmatkojensa yhteydessä miellyttäneet heitä ollenkaan. Nämä huhut saivat entistä suuremmat siivet internet-yhteyksien parantuessa ja yleistyessä. Lähes jokaisella oli mahdollisuus saada niiden kautta tietoja, kuvia ja kertomuksia orgioista länsimaissa, joihin kuuluivat alkoholi, huumeet ja ostetut naiset. Islam ei sinänsä tuomitse suhdetta toisen naisen kanssa, mutta tässä oli kysymyksessä islamin kunnia länsimaisten silmissä, mitä ei voinut sallia. Toiseksi islam tuomitsee alkoholin käytön. Miten ratkaiseva osuus tällä kaikella oli arabikansojen kärsivällisyyden loppumiseen, on sinänsä avoin kysymys, jota historioitsijat aikanaan tutkivat ja pohtivat. LÄHI IDÄN vaarallisille vesille on pyrkimässä uusia pelureita. Euroopan maat ovat vetäytyneet vahvasti omien talousongelmiensa ratkomiseen, eivätkä Yhdysvaltain asiat näytä yhtään paremmilta, vaikka se pyrkii edelleen esittämään ”kaunista ja rohkeaa”. PAIKALLISINA pelureina Iran on Turkin ohella pyrkinyt kaappaaman osan ellei koko potin tyhjiöstä, jonka pelistä luopuneet tai syrjään jätetyt eurooppalaiset valtiot jättivät. Iranilla olisi ollut vahvimmat asemat, mutta sen mullahit joko väärin laskelmoiden tai vaaroista piittaamatta alkoivat itsepäisesti siirtää maataan äkkihyppäyksellä suurten joukkoon. Tämän he uskoivat voivansa tehdä rakentamalla oman ydinteollisuuden ja oman pommin, jonka avulla he uskoivat voivansa taivuttaa vastahakoiset vaikutusvaltansa alle. Se aiheutti kuitenkin maalle kohdistetut kovenevat sanktiot, jotka mullahien päinvastaisista vakuutteluista huolimatta hidastavat maan talouden kehitystä ja siirtävät tarvittavia investointeja myöhemmäs. TARKKAILIJAT ovat analyyseissaan todenneet, että Egyptin menetettyä arabimaitten johtavan aseman Lähi Idässä ja Iranin painiskellessa vaikeuksiensa kanssa kenttä on avoin muinaisen Ottomaanien hallinnon perilliselle Turkin nykyhallitukselle, joka pyrkii herättämään henkiin muinaista suuruuttaan kehittelemällä suunnitelmaa laajasta ”neo-ottomaani” yhteisöstä. Turkin johtajat pääministeri Erdoganin johdolla vakuuttavat, ettei siihen pyritä valloitusten vaan liittosopimusten avulla. TURKIN perustuslain mukaan maa on ei-uskonnollinen valtio, jonka valvonta uskottiin maan armeijalle. Tämä toimikin Kemal Atatyrkin ajoista viime vuosiin saakka, mutta islaminjohtoinen uusi hallinto on pystynyt särkemään armeijan erikoisaseman ja kahmimaan yhä selvemmän otteen vallankahvasta. Turkki on erikoinen maa, sillä se hakee EU:n jäsenyyttä ja on vuosikaudet ollut NATO:n jäsen, jonka ansiosta se on pystynyt hankkimaan uudenaikaista länsimaista aseistusta ja tietotaitoa. Euroopassa kuitenkin on vieroksuttu ja pelätty islamin vahvasta otteesta Turkin sisäpolitiikassa. Länsimaitten siirtyessä yhä vahvemmin islamin vaikutusvallan alle hallitsemattoman siirtolaisuuden johdosta Euroopan vastustus heikkenee Turkin ottamiseksi Euroopan maitten pariin. Israelin kannalta katsoen se voisi olla jopa edullinen vaihtoehto, koska se ainakin toistaiseksi rauhoittaisi sen Israelin vastaisuutta. IRANIN viimeisimpänä muskeliensa näyttämisenä oli sen kaksi sota-alusta, jotka se lähetti Suezin kanavan läpi Välimerelle ja siellä Latakian satamaan Syyriassa. Iranin laivaston komentaja lensi samaan aikaan Damaskokseen solmien yhteisistä meriharjoituksista Syyrian laivaston kanssa sekä Latakian sataman laajentamisesta ja syventämisestä suuria aluksia ja sukellusveneitä varten. Iran lupasi rakentaa satamaan suuren asevarikon tulevaan käyttöön. Viimeisenä Lähi Itään on pyrkimässä Kiinan kansantasavalta. Se on toiminutkin alueella jo vuosikaudet, mutta vain salaisena aseitten ja varaosien toimittajana. Sen ensisijainen mielenkiinto Lähi Itään kohdistuu sen öljy- ja kaasuvaroihin, mutta toisena mielenkiinnon kohteena on meriteitten valvonta ja turvaaminen sen huimasti kasvavan teollisuuden tarvitsemien raaka-aineitten ja valmiiden tuotteiden kuljetuksille eri puolilla maailmaa. Kiinan johto on pystynyt käyttämään maansa valtavaa väestöpohjaa pitämällä palkkakustannukset alhaalla, mikä on tuonut maahan nykyaikaista länsimaista teollisuutta ja tietotaitoa. Kiinan ja USA:n välisen kaupan huima epäsuhde viennin ja tuonnin suhteen on kasvattanut Kiinan saatavat Yhdysvalloista yli triljoonaan USD. USA:n ulkomaisten velkojien osuus on 4.5 %, josta Kiinan osuus on suurin. USA:n ulkomainen velka on satumaiset 14.3 triljoonaa, jolle Obaman hallitus pyrkii saamaan kongressin vahvistuksen tai hallitus kaatuu. MITKÄ näitten kuvioiden muuttumisen vaikutukset tulisivat olemaan Israelille? Arabimaitten hallitusten kaatuminen antaa mahdollisuuden aiemmin tarkan valvonnan alla toimineille äärimuslimi-järjestöille tilaisuuden pyrkiä osallistumaan maan hallitsemiseen. Mielenosoitukset alkoivat kansallisina tai sosiaalisina liikkeinä, mutta ne ovat yhä selvemmin saamassa uskonnollista väriä, kuten tapahtuu Egyptissä ja Tunisiassa, eikä se välttämättä lupaa hyvää Israelille. Yhä enemmän esiintyy Israelin vastaisia iskulauseita ja jopa syytöksiä Israelin osallistumisesta mielenosoitusten alkamiseen, kuten tapahtuu Jemenissä ja Libyassa. Muslimiveljeskunta, jonka alaosasto on kansainvälinen Hamas, nostaa päätään Egyptissä ja Jordaniassa ja pian varmaan Syyriassakin. Tämä veljeskunta haluaa avoimesti tuhota Israelin ja lopettaa juutalaisten kansainvälisen vaikutusvallan, kuten se asian näkee. TÄMÄ KEHITYS on vielä idullaan, mutta selvästi jo nähtävissä. Israelin mahdollisuudet vaikuttaa asiain kulkuun ovat lähes olemattomat, ellei se aloita sotaa, joka voisi laajeta suureksi tuhoamissodaksi ei-tavanomaisine aseineen. Israelin naapurivaltiot pyrkivät enemmän tai vähemmän avoimesti kehittämään armeijoittensa hyökkäyskapasiteettia, kuten on tapahtunut Syyriassa ja tapahtuu Libanonissa lähinnä Hizbullahin toimesta Iranin avulla ja kustannuksella, Syyrian toimiessa väliportaana. Al-Qaida toimii yhä enemmän salaisesti tapahtumien taustalla. Euroopan valtiot ovat Yhdysvaltain tukemina vaatimassa yhä tiukempaan sävyyn, ettei nykyinen kuollut tila rauhanprosessissa Israelin ja PA:n välillä voi jatkua ja vaativat yhä suurempia myönnytyksiä Israelilta. Tämä on aiheuttanut pääministeri Netanyahussa kehityksen, jossa hän yhä selvemmin ajaa vasemmiston politiikkaa. Tämä politiikka aiheuttaa sen, että puolustusministeri Ehud Barak saa yhä enemmän valtaa, mikä hänen vähäisten taustavoimiensa vuoksi ei hänelle kuuluisi. Tämä hajottaa kansaa entisestään ja aiheuttaa epäluuloa ja vihaa eri kansanosien välillä, mihin maalla ei ole varaa. Sisäinen eripuraisuus on Israelin historian aikana aiheuttanut suurimmat katastrofit kansalle. Kastel 03.03.2011 Gavriel