ARVIOITA VUODELLE 2011, II-osa LÄHI IDÄN tilanteiden ja sen kehityssuunnan arvioiminen on vaikeutunut ratkaisevasti perusteiden, parametrien hajotessa ja muuttuessa entistä monitahoisemmiksi. Alueen tasapaino ja turvallisuus on suurimmaksi osaksi levännyt USA:n harteilla, mutta presidentti Barack Hussein Obaman valtakaudella turvallisuutensa sen varaan asettaneet maat ovat joutuneet toteamaan, ettei mikään ole pysyvää maallisessa maailmassa, kuten laulussa sanotaan. Aiemmin ystävällisissä suhteissa Israelin kanssa ollut Turkki on lipumassa Iranin leiriin. Egypti puolestaan jäänyt pahasti sivuraiteelle sairaalloisen presidentti Hosni Mubarakin otteen alkaessa heikentyä, eikä hänen poikansa Gamal ole vielä saanut kansan tukea. Jordania kamppailee omien pelkodemoniensa kanssa hyökkäillen välistä sanallisesti Israelia vastaan. Syyria seurustelee avoimesti Iranin kanssa Libanonin alistuessa sen vasalliksi maan pääministeri Haririn todettua, ettei apua tule miltään suunnalta. OBAMAN hallitus on kääntänyt huomionsa muslimien suosion saavuttamiseen, ja tähän se on pyrkinyt etsimällä suhteita ennen vihollisina pidettyihin tai ainakin sen aiempaa politiikkaa vastustaviin maihin, joista Iran ja Syyria ovat tärkeimmät. USA:n politiikkaa Lähi Idässä kahlitsee edelleen sen käymät sodat Irakissa ja Afganistanissa, jotka taloudellisen rasitteen ohella ovat vieroittaneet myös ystävämaina pidettyjä, jotka epäilevät sen tarkoitusperiä. PAHITEN USA:n uudesta politiikasta - tai sen puutteesta – on kärsinyt Saudi Arabia, jonka ikääntyneet kuningas Fahdin pojat, joista Abdullah on kuninkaana, pelkäävät tosissaan valta-asemansa menettämistä joko al-Qaidan tai Iranin vallan kasvun myötä. Vaikka saudeilla on maailman suurimmat öljyvarat käytössään ja he suurelta osin sanelevat öljytuotteiden hintatason maailmalla, maa on teknisesti ja sotilaallisesti suurelta osin kehittymätön. Kaikkein pahin kauhukuva sillä on Iranin shia-muslimien ydinpommi, jonka varjolla se pystyisi pakottamaan lähialueen valtiot tahtonsa alle. Vielä pahemmin Iranin vallan kasvu kohtelee Persianlahden öljymaita, joilla monella niistä ei ole juuri ollenkaan puolustautumiskykyä niiden luotettua USA:n antamaan suojaan. Monet niistä ovatkin alkaneet etsiä sopimuksia Iranin kanssa ainakin siirtääkseen kohtalonsa hetkeä myöhempään ajankohtaan. KUVAAVA esimerkki Iranin mahdin noususta on se, miten Saudi Arabia suosittelee Libanonin pääministerille Saad Harirille hänen isänsä murhaa tutkivan YK:n tutkimuskomitean tulosten mitätöimistä syytösten poistamiseksi. Pääsyytettyinä oli neljä Hizbullahin johtomiehiin kuuluvaa henkilöä, joista sen pääsihteeri sheikki Hassan Nasrallah ilmoitti, ettei yhtäkään heistä päästetä oikeuden eteen vastaamaan syytöksiin. Hän ilmaisi selvin sanoin, että jos prosessi jatkuu, Haririn hallitus on vaarassa ja maa voi joutua kaaokseen. Tämä sai saudijohtajat alistumaan välttämättömän edessä, koska USA ei käyttänyt painostuskeinoaan. Täten Libanonin hallitus lepää Hizbullahin ja Iranin suosion varassa. ISRAELIN strategisten asiain ministeri ja apulaispääministeri Moshe Yaalon kertoi omiin tietoihinsa perustuen, ettei Iranilla ole edellytyksiä ydinpommin valmistamiseen aivan lähiaikoina. Hän arvioi, että kolmen vuoden aikana Iran voi sen saada. On luultavaa, että äskettäin julkisuuteen laskettu tieto stuxnet-viruksen tekemästä tuhotyöstä on voinut olla pääasiallinen syy viivytykseen, sillä edellisten arvioiden mukaan Iranin ydinase olisi ollut valmis muutamassa kuukaudessa. Tuo tuhoisa virus, jonka koodi on kirjoitettuna 15 000 riviä, on ilmeisesti jonkun valtion laatima; yksityishenkilö ilman valtavaa taustatukea ei olisi siihen pystynyt. SYYTETTYJEN penkillä ovat USA ja Israel, mutta myös Kiinaa on esitetty, jolla voisi hyvinkin olla intressinä viivyttää Iranin ydinpommin valmistumista ja estää sodan mahdollisuus, joka pahoin sotkisi Kiinan pääasiassa Iranilta saaman raakaöljyn saannin. Israelin armeijan erityisryhmä 8200 on erikoistunut juuri tämän tyyppisiin projekteihin, joten sillä myös olisi kapasiteettia. Iranista tuon viruksen vaikutus levisi osittain maihin, joilla on yhteisiä projekteja Iranin kanssa. Asiantuntijat arvioivat, että virus voi olla mahdotonta täysin tuhota, joten paras tapa päästä siitä olisi tuhota kaikki sen saastuttamat tietokoneet ja luoda uusi järjestelmä. Iranin ydinasehaaveet ovat aiheuttaneet sen, että lähes jokainen maa Lähi Idässä haluaa oman ydinteollisuuden, aluksi tietenkin vain rauhanomaista käyttöä varten. ISRAELILLA on ollut suhteellisen rauhallinen kausi Gazan terrorijärjestöjen kanssa, joista kaistaa hallitseva Hamas on antanut ymmärtää, ettei se halua suuria ongelmia rajallaan nyt, koska se etsii diplomaattista tunnustusta ja toiseksi sen aseistautuminen on kesken. Muutamia yksittäisiä raketteja ja kranaatteja sieltä on ammuttu sekä viritelty pommeja turva-aidan varteen IDF:n sotilaita varten Jihadin ja PRC:n toimesta. IDF on yleensä havainnut ne ajoissa pyrkien tuhoamaan niiden asettajat, joista muutamat ovat saaneet surmansa. Vaikka tilanne on nyt rauhallinen, IDF:n johto varautuu tilanteen äkilliseen muutokseen. HIZBULLAHIN kanssa on myös ollut suhteellisen rauhallista Libanonin rajalla, eikä sen pääsihteeri Nasrallah ole viime aikoina esittänyt vertatihkuvia uhkauksiaan kovin usein. Hän elää vieläkin maanalaisessa bunkkerissa, jonne hän ryömi Libanonin kakkossodan aikana välttääkseen IAF:n pommi-iskut, jotka varmaan tärisyttivät hänen linnoitustaan. Hizbullah on koonnut arviolta 40 000 erityyppistä rakettia ja ohjusta, joista tehokkaimmat yltävät Tel Aviviin asti ja jotkut lähelle Dimonan tutkimusreaktoria. Nasrallah on luvannut, että seuraava sota käydään Israelin kaupungeissa. Hizbullah rakensi oman maanalaisen kaapeliverkkonsa Libanoniin, josta sillä on yhteys Syyrian kaapeliin ja edelleen sen kautta Iranin verkostoon. Nämä ovat myös perustaneet yhteisiä sodanjohtokeskuksia, joissa tulevat sotatoimet koordinoidaan ja pohjusiskujen kohteet määritellään siten, ettei pommiteta samaa kaupunkia. TÄMÄN johdosta Israelin asema tulevassa sodassa voi olla todella karmea, varsinkin jos sen oma arabiväestö aktivoituu Länsirannan palestiinalaisten rinnalle, kuten merkit kasvavassa määrin osoittavat. Täten Israelilla voi olla vastassaan neljän rintaman sota Gazasta Länsirannan kautta Libanoniin ja Syyriaan. Iran tuskin ottaisi suoraan osaa sotatoimiin, mutta se toimittaisi aseita ja ammuksia sekä vapaaehtoisia. Syyrialla arvioidaan olevan 10 000 ohjusta, joilla se yltää lähes koko maan alueelle, sekä kemiallisia ja bioaseita. On epäselvää, onko se antanut niitä Hizbullahille, jolle se toimittaa tavanomaisia aseita ja ohjuksia. Päivän uutisten mukaan saudit ovat ostaneet 2 ydinpommia Pakistanilta sekä ohjuksia niitä varten. ISRAEL on kehittänyt kolmivaiheisen ohjusten torjuntaverkoston, joilla sen uskotaan pystyvän tuhoamaan osan maahan ammutuista ohjuksista, mutta satojen päivässä ammuttujen ohjusten torjuminen on toivoton yritys. Israelilla on tietenkin oma ohjuskalustonsa ja alueen ehdottomasti tehokkaimmat lentovoimat, joilla on mahdollista aiheuttaa suuria tappioita vastustajille, mutta ne aiheuttaisivat myös valtavat siviiliuhrit, mikä Israelia kauhistuttaa. Lentoaseen käyttöä vaikeuttaisi lentokenttien tuhoutuminen vihollisen ohjustulessa. Jos tilanne alkaisi näyttää toivottamalta, Israel voisi lopulta turvautua viimeiseen puolustus-keinoonsa eli ydinaseeseen. Seurauksena voisi olla Damaskoksen tuhoutuminen. USA:n sponsoroimat ja suuresti odottamat rauhankeskustelut Israelin ja PA:n välillä ovat keskeytyneet, eikä PA:n johdolla näytä olevan haluakaan aloittaa keskusteluja Netanyahun hallituksen kanssa. PA pyrkii aivan selvästi saamaan YK:n turvallisuusneuvoston myönteisen päätöksen Palestiinan valtion perustamiseksi ilman neuvotteluja Israelin kanssa. Rajat määriteltäisiin PA:n vaatimusten mukaan 1949 aselepolinjojen mukaan, myös Jerusalemin osalta. PA:n johto katsoo, että kun valtio on perustettu, Israel voidaan pakottaa muihinkin PA:n vaatimuksiin, kuten Jerusalem, pakolaiset, vesi, ilmatila, valtion luonne aseeton vai kevyesti aseistettu sekä muut esiin tulevat kysymykset. PA:n pääneuvottelija Saeb Erekat kertoi, että se jättää esityksen juutalaisyhteisöjen asemasta YK:lle tammikuussa 2011, kun Bolivia toimii YK:n presidentin ominaisuudessa. Esitykset YK:ssa alkaisivat vaatimuksella Länsirannan juutalaisyhteisöjen julistamiseksi laittomiksi, minkä PA uskoo onnistuvan eristäen Israelin lähes tyystin muusta maailmasta, kuten Erekat maalailee. PA on järjestelmällisesti etsinyt maita, jotka ovat valmiit tukemaan ”Palestiinan valtion perustamista 1967 rajoilla”, ja kuusi Etelä-Amerikan maata Brasilian vanavedessä ovat jo tunnustaneet sen PA:n vaatimusten mukaan. USA on systemaattisesti vastustanut PA:n yksipuolisia toimia ja uhkaa veto-oikeudellaan, mutta viime aikoina myös sekä Venäjä että Euroopan Unionin maat ovat antaneet kielteisiä viestejä PA:n esityksen mielekkyydestä. Paha henki on kuitenkin päästetty ulos pullosta, eikä kukaan uskaltane edes arvioida, mihin PA:n esitys lopulta johtaa. Obaman arvaamattomuus voi kuitenkin ratkaista koko potin, jos hän asettautuu koko USA:n arvovaltansa voimalla tukemaan PA:n esitystä YK:n turvallisuus- neuvostossa. Tämä pakottaisi Israelin rauhansopimukseen, sillä ei se voisi taistella koko maailmaa vastaan. (Vrt. Dan.9:27) OBAMAN ehkä tärkein taustatekijä on Unkarin juutalainen miljardööri George Soros, joka kannattaa marxismia ja vastustaa useimpia niitä arvoja, joista Yhdysvallat on tunnettu maailmalla. Hänen vaikutuksensa tapahtuu kulissien takana, mutta kuvaavasti hänen kuultiin lausuvan eräässä yksityistilanteessa: ”Koska Obama ei näytä täyttävän häneen asetettuja toiveitamme, hänet täytyy korvata toisella johtajalla”. Soros kannattaa USA:n dollarin arvon järjestelmällistä vähentämistä ja sen vaikutusvallan leikkaamista maailmalla, jonka kautta päästäisiin maailmanlaajuiseen hallitukseen ja keskitettyyn maailmantalouteen. ISRAELIN suurin uhka on kuitenkin sen sisäinen hajanaisuus, joka kautta aikain on aiheuttanut sen tuhoutumisen, eikä siinä suhteessa mitään ole opittu varoituksista huolimatta. Ortodoksisen ja haredim-väestön kasvu osoittaa maan muuttuvan vähitellen teokratiaksi, jos kehitys saa jatkua nykyistä vauhtia. ISRAELIN väkiluku on nyt 7 695 000 asukasta, heistä 75.4 % juutalaisia, 20.4 % arabeja, 4.2 % muita, joihin lasketaan kristityt ja muut uskontokuntien edustajat sekä ei-juutalaiset siirtolaiset. ISRAELIN Haifan rannikon edustalta löydetty kaasuesiintymä Leviatan on suuruudeltaan yli kaksinkertainen aiemmin löydettyyn Tamar-kenttään. Leviatanin kaasumäärän suuruudeksi arvioidaan nyt 450 miljardia kuutiometriä. Kentät ovat niin suuria, että Israel pystynee viemään kaasua ulkomaille. Niiden hyötykäyttö alkanee 2013-2014 tienoilla. Kastel 29.12.2010 Gavriel