Aluksi.
On monia tapoja laihduttaa. Näistä käytetyin, ja tunnetuin sekä mainostetuin, muoto ei välttämättä ole se paras tapa asiaa hoitaa. Televisio paasaa päivät pitkät ruokaohjelmissaan siitä, kuinka vähärasvaisia eli siten terveellisiä heidän valmistamansa ruoat muka ovat. Niille rasvanpolttajille, joilla on avoin mieli kaikelle uudelle, on tarjolla toinen vaihtoehto: ketogeeninen dieetti. Ymmärrykseeni on tullut tieto, että tämä ei ole dieetin virallinen nimi vaan käytetään nimitystä "Hiilihydraattidieetti". Minä käytän kuitenkin termiä "Ketogeeninen Dieetti", tai KD, sillä nähdäkseni se on kuvaavampi ilmaisu.

Ymmärtääksesi ketogeenisen dieetin toimintaperiaatteen, sinun täytyy syventyä asiaan huolella. Kunhan olet kuunnellut koko selvityksen loppuun asti, voit harkita, voisiko sanomani pitää paikkansa. En oleta että uskot kaiken mitä sanon. Oletan, että kuuntelet asiani loppuun asti ja sen jälkeen itse päätät, mitä asiasta ajatella.

Ketogeeninen dieetti - Mikä se on?
Ketogeeninen dieetti tarkoittaa, kuten hiukan kieliä osaavat ihmiset voivat ehkä päätellä, dieettiä, jossa tapahtuu ketonien (ketones) syntymistä (genesis). Et ehkä vain tiedä, mitä ketonit ovat -- ne ovat rasva-aineenvaihdunnan tuloksena maksassa syntyviä 'sivutuotteita'. Esimerkkeinä ketoneista mainittakoon asetoasetaatti ja beta-hydroxybutyraatti (hienoja nimiä , eivätkö?) (olet oikeassa, jouduin lunttaamaan nuo sanat lähteestä... :). Ihmisruumis pystyy käyttämään ketoneja energianlähteenään siinä missä glukoosiakin. Normaaliolosuhteissa ketonien osuus kokonaisenergiantuotannosta on pieni, vain noin 1%. Olosuhteita muuttamalla voidaan ketonien osuutta kuitenkin suurentaa rasvan käyttöä energiaksi edistämällä.

Insuliini.
Jottei kenellekään tulisi epäselväksi mistä puhumme, selvitän hieman insuliinin toimintaa ihmisruumiissa parhaani mukaan. Insuliini on kiinteästi yhteydessä ennen kaikkea hiilihydraattien aineenvaihduntaan (liittyy myös hieman proteiinien aineenvaihduntaan, sillä osaa proteiineista muunnetaan glukoosiksi). Kun syöt hiilihydraatteja, ruoansulatuselimistösi yksinkertaistaa hiilihydraatit glukoosiksi ja fruktoosiksi, jotka sen jälkeen siirtyvät verenkiertoosi. Insuliini on glukoosin läheinen kumppani. Heti kun verenkiertoon ilmestyy glukoosia ravinnostasi, insuliinia eritetään haimasta siirtämään glukoosia talteen lihaksiin ja maksaan. Tällä periaatteella toimii myös rasvan kertyminen hiilihydraateista; jos veressä on liikaa glukoosia, insuliini alkaa toimia ja tallettaa glukoosia eri kehon osiin rasvaksi. Osa menee lihaksiin, osa maksaan, mutta koska veressä on niin PALJON glukoosia, suuri osa talletetaan rasvaksi - vararavinnoksi. On siis selvää, että veren glukoositasot (verensokeri) tulisi pitää mahdollisimman tasaisena, jottei tapahtuisi ylimääräisen rasvan kertymistä. Usein ihmisillä on luulo, että vain rasva voidaan tallettaa rasvana. Näin ei kuitenkaan ole, vaan kyllä vadelmahillostakin lihoo jos sitä liikaa syö, vaikkei siinä rasvaa olisikaan. Periaatteessa vain ruoan sisältämällä _energialla_ on merkitystä. Oikeastaan ainoa tilanne, jossa korkeista insuliini- ja glukoosiarvoista on hyötyä, on painoharjoittelun jälkeinen aika. Tästä myöhemmin.

Insuliini on myös siitä tärkeä, että kuten sen läsnäolo, myös sen poissaolo on merkittävä asia. Kun verenkierrossa ei ole insuliinia, sinne ilmestyy glukagoonia. Glukagooni edistää rasvan ja estää hiilihydraattien käyttöä energiaksi. On ilmeistä, että glukagooni on laihduttajan ystävä. Samalla voidaan todeta, että insuliini on - suurissa määrin verenkierrossa ollessaan - laihduttajan vihollinen. Tärkeää on ymmärtää, että insuliini ja glukagooni ovat kääntäen verrannollisia; kun toista on paljon, toista on vähän.

Glukagooni.
Kun verensokeri, ja siten insuliini, on matalalla, tulee glukagooni mukaan kuvioihin. Kuten aina, kehollamme on monta monimutkaista tapaa varmistaa energiansaanti kaikissa tilanteissa. Kun ihminen on ollut monta tuntia syömättä hiilihydraatteja (esim. monen tunnin unen jälkeen aamulla tai paaston aikana), on verensokeri pudonnut matalalle, eikä energiaa siten ole kovin runsaasti saatavissa. Mitä keho keksii? Glukagoonin. Se syöksyy verenkiertoon ja aktivoi lipaasin, joka käynnistää lipolyysin eli rasvan hajottamisen energiaksi, estää hiilihydraattien käyttöä energiaksi ja edistää lipolyysin välityksellä samalla myös ketonien syntymistä. Joku viisas ihminen siellä ruudun takana saattaa pystyä tästä päättelemään, että aamulla on otollinen aika liikunnalle, koska keho 'pakotetaan' käyttämään rasvaa suuremmissa määrin energiana hiilihydraattien sijasta. Tämä on totta. Joku saattaa myös pystyä ajattelemaan, että jos kerran glukagooni on laihduttajan kaveri, kannattaisi pyrkiä maksimoimaan sen tasot kehossa pitämällä insuliinitasot nollassa. Totta. Miten tämä voidaan tehdä? Lopettamalla hiilihydraattien syönti tyystin ja rajoittamalla proteiinien (jotka siis myös aiheuttavat pienen nousun insuliinissa) kulutusta samalla kun syödään suuret määrät rasvaa. Säikähditkö? Odota selitystä.

Dieetin periaate.
Elimistön energiantuotanto käännetään ylösalaisin ruokavalion avulla. Ihminen osaa käyttää monia eri substansseja energiaksi ja voimme käyttää tätä ominaisuutta hyödyksi laihdututtamisen suunnittelussa. Koko ketogeenisen dieetin perusidea: muunnetaan glukoosiperusteinen energiantuotanto rasvaperusteiseksi (kuten muistat, ketonit syntyvät rasvasta).

Ketoosi.
Kun ketonikonsentraatio verenkierrossa on suurempi kuin glukoosikonsentraatio, käytetään tilasta nimitystä ketoosi. Kun ketoosi syntyy, ihmisen kudokset alkavat suosia ketoneja energianlähteenään. Normaalissa, vähärasvaisessa dieetissä rasvojen käyttö on pientä, koska pääenergianlähde on hiilihydraatti (glukoosi+fruktoosi)) ja rasvoja käytetään siten vain vähän siinä sivussa (mitä pienempi intensiteetti liikunnassa, sitä suurempi prosentuaalinen osuus). KD:ssä sen sijaan elimistön suosima energianlähde on rasva - sekä ruoan rasvat että ne, jotka löytyvät vyötäröltäsi. Ketogeeninen dieetti polttaa rasvaa silloinkin, kun vain makaat sohvalla -- tavallisen ruokavalion ollessa kyseessä tällöin käytetään pääasiassa hiilihydraatteja elintoimintojen ylläpitämiseen. Ketoosin ansiosta rasvanpoltosta tulee helpompaa ja nopeampaa.

Ketogeenisen dieetin ylivoimaisuus.
Miksi tämä dieetti olisi parempi kuin vähärasvainen, perinteinen dieetti? Yksinkertaisuudessaan siksi, että elimistö 'vaihtaa vaihteita' glukoosiperusteisesta energiantuotannosta rasvaperusteiseen. Jos rasvanpoltto kerran on tarkoitus, tämän parempaa asiaa ei dieetiltään voi toivoa. Lisäksi KD:ssä on se hyvä puoli, että sitä käytettäessä suurempi osa menetetystä painosta on rasvaa. Tavallisella, hiilihydraattivoittoisella laihdutusdieetillä iso osa menetetystä painosta on lihasta, eikä suinkaan rasvaa. Pitkällä tähtäimellä tällainen dieetti ei johda oikeastaan minnekään, sillä jos menetetään lihasta, tarvitaan vähemmän energiaa peruselintoimintoihin ja siten helposti lihotaan takaisin entiseen painoon - usein sen ylikin. Käytännön toteutuksessa dieetti on henkiseltä kannalta ylivoimainen siinä suhteessa, että sen aikana ei ole nälän tunnetta. Voin itse henkilökohtaisesti vakuuttaa, että tämä on totta. Tälläkin hetkellä (21.6. -98) olen ketoosissa, enkä tunne lainkaan nälkää. Maha tuntuu tosin tyhjältä, sillä en ole tänään syönyt muuta kuin 20g pellavansiemenöljyä sekä hieman maksapasteijaa ja juustoa. Nälkä ei silti ole, toisin kuin olisi asian laita jos koettaisin perinteistä laihdutusdieettiä. Suosittelen lämpimästi, itseltäni on rasvapainoa lähtenyt 1½ viikon aikana n. 1kg, joka siis tarkoittaa minulla yli yhden rasvaprosenttiyksikön parannusta.

Kuinka dieetti toimii käytännössä?
Jos halutaan päästä ketoosiin, ei syödä yhtään (tai hyvin vähän, <30g) hiilihydraatteja päivässä, mutta syödään runsaasti rasvaa. Laihdutuksen ollessa kyseessä ei, tietenkään, kaloreja syödä kovin paljon. Yleensä ottaen syödään n. 300-500 kcal vähemmän kuin mitä tarvittaisiin painon samassa pitämiseen. Toisin sanoen, jos syömällä 2500 kcal et liho etkä laihdu, syöt dieetin aikana noin 2000 kcal/vrk ja siten laihdut viikon aikana 7*500kcal=3500kcal/9kcal/g= 400g puhdasta rasvaa. Kokonaispainon menetys on todennäköisesti suurempi. Usein pystytään käyttämään jopa suurempia energiavajauksia, siten saavuttaen nopeammin tuloksia. Ei kannata kuitenkaan mennä liiallisuuksiin, muuten menetetystä painosta suurempi osa alkaa olla lihaksia eikä rasvaa. Itse käytin suurehkoa, noin (en tiedä tarkasti) 600 kcal päivittäistä vajausta.

Painoharjoittelu dieetin aikana?
Tutki sitä täältä.

Huonoja puolia?
Diabeetikolle KD ei välttämättä sovi. Koska diabeetikon insuliini/sokeriaineenvaihdunta ei toimi normaalisti, tämän dieetin käyttäminen voisi aiheuttaa terveydellisiä riskejä. Dieetin perusidea edellyttää insuliinin normaalia toimintaa. Diabeetikon vereen saattaa kertyä liikaa ketoneja, jotka ovat happamia ja pitkällä aikavälillä alentaisivat veren Ph:ta - se on vaarallista terveydelle ja voi aiheuttaa kuoleman. Ketoneja kertyisi diabeetikon verenkiertoon, jos sinne pääsisi glukoosia, jota käytettäisiin energiana ketonien sijasta. Diabeetikon ruumis tuottaisi lisää ketoneja, vaikka veressä jo onkin energiaa (glukoosia), koska insuliini ei toimi vaan veressä on sen kanssa kääntäen verrannollista glukagoonia, joka siis aiheuttaa ketonien muodostumisen. Käyttämättä jäävät ketonit siis kertyvät vereen ja tämä on vaarallista. Diabeetikkokin pystyy käyttämään KD:tä, jos ei syö lainkaan hiilihydraatteja tai käyttää insuliinipiikkejä; en kuitenkaan ainakaan itse suosittelisi tätä tekemään. Tavallinenkin dieetti toimii tarpeeksi hyvin, ei kannata ottaa turhia riskejä. Terveelle ihmiselle ketogeenisestä dieetistä ei ole terveyshaittoja, sitä pikemminkin käytetään hoitomuotona esimerkiksi epilepsian hillitsemisessä. (Epileptikot eivät saa läheskään yhtä usein kohtauksia, kun heitä pidetään jatkuvasti ketoosissa.)

Henk.koht. kokemuksia?
Loistava. En enää ikinä aio käyttää tavallista dieettiä. En tarkoita sanoa, etteikö perinteinen laihdutusmenetelmä, jota yleisesti joka puolella mediaa suositaan, toimisi. Voin vain kertoa, ettei se ole ainut mahdollisuus. Voin myös väittää omien kokemuksieni perusteella, ettei se myöskään ole paras.